Mokat.fi

Olin menossa kaverilleni kylään mutten tiennyt missä kaverini asui. Kaverini sitten neuvoi puhelimesta missä hän asuu. No hän asuikin omakotitaloalueella jossa talot olivat prikulleen samanlaisia ja saman värisiä. Kaveri käski rauhoittua että se on vasemmalla puolella oleva talo numero 6. Minähän sitten pokkana marssin talon sisään ja huusin että osasinpas tänne… Mutta talo olikin väärä ja siellä asui vanha pariskunta. 😀 Meninpäs nolona pois selitellen miten tässä näin kävi. Kun menin ulos kaverini odotti tien toisella puolella ja nauroi niin että melkein kaatui. Todelllisuudessa numero 9. oli käännähtänyt ympäri ja muuttunut numeroksi 6. Kaverini talo oli kolmen talon päässä.

Kerran vielä yläasteella ollessani olin ruokajonossa ja räpläsin puhelinta. No siinä ihan ajatuksissa kirjottelin ja seisoin vaan keskellä jonoa ja porukkaa lappo ohi minkä kerkes, koska en tajunnu yhtään missä mennään. Ei siinä vielä kaikki. Tämän jälkeen puhelimeni sekosi ja rupesi itsestään soittamaan biisiä: ”Dragostea Din Tei” – ja oikein kovaan ääneen! Siinä sitten yritin sitä saada pois ja lopulta otin akun irti. Kyllä siinä vaiheessa nolotti!

Puhuin kerran ystäväni kanssa puhelimessa. Tämä kysyi että, koska lähden ajamaan heille päin. Vastasin, että ”mä lähden ihan heti ku oon vaa löytäny mun puhelimen, ku en löydä sitä mistää, että voi varmaa kestää hetken…”. Ihmettelin miksi kaverini rupesi nauramaan, mutta sitten huomasin, että puhuin koko ajan puhelimeen. Sanoin nolona, että lähden heti tulemaan. 😀

Olin eräänä maanantai-iltana kirkossa messussa, ja kaverini istui minun edessäni olevalla penkkirivillä. Koska koen hyvin vaikeaksi istua täysin paikallani, heilutan jompaakumpaa jalkaani hieman. Vähän aikaa istuttuani kaverini kääntyi puoleeni ja katsoi minua kysyvästi. Jonkin aikaa oli kirkkosalissa kaikunut erikoinen kilinä, jonka alkuperästä en ollut ollut sen paremmin kiinnostunut. No, tämän kaverini katsottua minua vähän aikaa, sanoin oikein kovaan ääneen ”Täh, olinks se mie joka koko aja kilisytteli?” Ja loogisesti useat ympärilläni olevat ihmiset puhkesivat nauramaan. Hihittelin yksinäni jutulle koko loppu messun ajan.

Isosisko oli tutustunut hevosleirillä pariin kaveriin. Muutaman kuukauden päästä isosisko olikin jo yksi niiden parhaimmista ystävistä. Eräs viikonloppu isosiskon ystävät ja pari muutakin niiden kaveria tulivat meille kylään ja kysyivät, haluaisinko pelata tennistä Nintendo Wiillä. Minä sitten menin pelaamaan. Pelattiin siinä pari matsia ja vikassa matsissa huitasin ihan vahingossa yhtä isosiskon kaveria. Siitähän sitten seurasi sille musta silmä. Eipä ole sen jälkeen enää näkynyt meillä sitä tyttöä.

Oltiin kavereiden kanssa tulossa pukkariin ennen liikkatuntia. Emme tienneet että joululoman aikana tyttöjen ja poikien pukkareitten paikkoja oltiin vaihdettu remontoinnin yhteydessä. No, siinä heti käytävällä ruvettiin iloisina riisumaan ja rynnättiin puolialastomina ”tyttöjen” pukkariin. Arvatkaapa oliko noloa, poikien siinä katsellessa…

Oltiin Linnanmäellä ja tultiin juuri jostakin kahvilasta pois. Kävelin ovelle ja katoin että eikös tuo ole lasia. Kävelin siihen kunnes tunsin nenäs kovan iskun: siinä oliki lasi mikä oli niin kirkas ettei sitä näkyny. Onneksi kukaan muu kuin isä ja pikkuveli ei nähnyt.

Olin 8-vuotiaana Lidlissä, äiti oli vielä maksamassa tavaroita kun minä menin jo edellä. Katselin pihalle ikkunasta kunnes ”äiti” tuli kassalta. Menin puhumaan sille että ”Mitä me syödään tänään?”, kunnes huomasin että siinä on joku 20-vuotias nainen. Ja äiti vaan nauraa kassalla.

Oltiin kuumana kesäpäivänä julkisella uimarannalla kavereiden kanssa. Juoksin täyttä päätä maahan katsomatta ”veteen” (joka olikin viileää hiekkaa) ja ihmettelin, miksi vesi ei noussut ylemmäs. Siinä sitten kovaan ääneen ihmettelin, että mikä on vikana, olenko mä joku Jeesus vai? 🙂 Kaiken lisäksi olin unohtanut uikkarin pukukoppiin ja juoksin rannalla pelkissä alusvaatteissa… Oli kavereilla ja rantailijoilla naurussa pidättelemistä. Hiukkasen nolotti!

Tämä tapahtui reilusti yli kymmenen vuotta sitten kun olin 1. luokalla ala-asteella. Oli jokin tunti alkamassa, opettajaa ei näkynyt ja minä etsin jotain kynää siitä opettajan pöydältä. Yhtäkkiä minulle tuli paha olo ja oksensin siihen pöydälle. Koko luokka hiljeni hetkeksi ja sitten repesi nauramaan. Itse jähmetyin paikallee ja kelasin mielessäni mitä juuri tapahtui. Opettajakin saapui tunnille sopivasti ja eipä tuon ilme ollut kovin iloinen. Muistan ikuisesti tämän hetken ja tapahtuman, jolle nykyään voi vain nauraa. 😀