Mokat.fi

Käväisin työpaikalla vessassa. Tullessani takaisin ohitin ison ryppään käytävän penkeillä istuvia asiakkaita. Hymyilin ystävällisesti ja tervehdin ja jatkoin reippain askelin matkaa. Takaa alkoi kuulua naureskelua ja hihitystä, ja mietin että mikäköhän on noin hauskaa, olinko minä kohteena. Menin työkamun luo ja kysyin hämmentyneenä, onko mun ulkonäössä joku kömmähdys. Pyörähdin ympäri ja yhtäkkiä kaveri repeää nauramaan. Pian selvisi, että minun farkkujen vyötäröstä takamuksen kohdalla liehui iloisesti perässä pikkuhousunsuojan paperi! Saatiin hyvät naurut, vaikka hävetti edes ajatella mikä hupi käytävän ihmisillä oli ollut…

Kaksi vuotta sitten uutenavuotena yritin antaa kaverille onnenpotkun persuksille. Kun olin potkaisemassa, liukastuin ja lensin itse persukselleni ja en päässyt ylös. Mieheni piti nostaa minut ylös kaverini nauraen vieressä, kyllä nolotti!

Olin joskus 4-5lk ja piti tarkistaa kotitehtäviä. Nooh opettaja sanoi sitten, että minun pitäisi vastata kysymykseen. Siinä sitten rupesin vastaamaan ja oli hiljaisuus ja sanoin lopulta ”En saa selvää”. Käsialani oli mahtavaa. Kaverit vieläkin muistuttavat, vaikka siitä onkin kulunut jo 5 vuotta. 😀

Olin kerran kaverini kanssa jäähallilla katsomassa erästä peliä. Mentii sitte sen mun kaverin kanssa käymää wc:ssä, ja kun tultii pois nii oliki jo ensimmäinen erätauko, ja kaikki pelaajat tuli sieltä jäältä pois ja meni pukukoppeihinsa. No siinä ihmettelin sitte että miks ihmeessä kaikki noi pelaajat jota tuolta jäältä tulee nii nauraa… No sitte mentiin kaverin kanssa sinne katsomoon ja istuttii siihen melkein alimmalle riville. No sit se mun kaveri alko yhtäkkiä nauraa ihan kauheesti ja osotti mun kenkään, eiköhän mulla ollu sitte muutama pala vessapaperia kengänpohjassa kiinni! -.- vähä oli nolo sit repiä sitä vessapaperia siitä kengänpohjasta ku kaikki katto. Kyllä se nyt naurattaa, mutta kyllä sillon hävetti! 😀

Olin koirien kanssa iltalenkillä, ja menin vanhaa, toimivaksi todettua reittiä. Mietin että eiköhän tämä nyt hieman kierrä reitiltä. Ajattelin vaan mennä. Kuinkas ollakaan, reitti ei näköjään ollukaan sama vanha, kun ojaan upposi kengät pienessä kevätpakkasessa. Nopeasti nappasin mutaiset kengät ja lähdin kotia kohti. Sukkasilteni. Siinä sitten lämpimikseni höpöttelin ja lauleskelin ettei liian kylmä tulisi. Oikein tyhmiä juttuja ladellessani, en huomannut naista joka oli luultavasti tuijottanut minua koko suoran ajan. Mitähän hänkin mietti. Sukkasiltaan, mutaiset kengät jalassa, koirat hihnassa lauleskellen eteenpäin. Varmaan mietti, että mitähän tollakin hepulla päässään liikkuu…

Joskus vuosi sitten käytin heräämiseen sellasta kikkaa, että siirsin kelloa tunnilla eteenpäin eli että herään ”tunnin myöhässä” (nousen tosi laiskasti). No sitten aamulla olin tietenkin niin uninen, että en muistanut tuota ja lähdin hirveellä kiireellä herättään kaikkia: ”ollaan myöhässä koulusta, nyt nouskaa!” -tyylillä. Siinä ne sisarukset mulle jotain mutisi ja mä päätin että ihan sama, mä lähden kouluun. Sitten ilmestyin koulun ovelle ja mietin kovasti että miksei tää aukee. No katoin sitten rannekellosta OIKEAN ajan ja huomasin, että kello on vasta 7… Vähän hävetti selitellä sisaruksille syytä mun aamuiseen karjumiseen.

3-4 luokalla nauroin jollekkin oppilaalle, joka oli pudottanut lasin. Lähin juoksemaan ja sittenkun käännyin törmäsin suoraan päin lasiovea… Hampaasta lähti pieni palanen.

Joskus Ruotsin tunnilla opettaja kysyi ruotsiksi: ’löydätkö sanan Itkeä?’ Ja minä rupean selittämään suomeksi: ’no he ovat luokkaretkellä metsässä ja tytöt eksyivät’ ja koko luokka naurahtaa ja sitten oltiin nolona. 🙂

Olin 7. luokalla, ja mentiin välitunnilla sokkoa koulun käytävällä. Käytävä oli aika syrjässä, eikä sieltä juurikaan ihmisiä kulkenut, mutta olimme sopineet että jos joku sinne tulee niin ilmoitetaan, ettei kävellä päin. No, kuinka ollakkaan, kun oli minun vuoroni olla sokko, eräs vanhemmanpuoleinen naissiivoaja tuli käytävään, eikä kukaan ilmoittanut siitä mitään. Luonnollisesti kävelin siivoajaa päin, kädet jännästi koholla – ja koska olen lyhyempi kuin tämä siivoaja, voitte kuvitella mihin käteni ensimmäisenä osuivat – ja jotenkin onnistuin myös litistämään hänet seinää vasten. Kaverit sitten ilmoittivat että ööh, hei tuuppa pois. Vieläkin, vuotta myöhemmin, välttelen kyseistä siivoojaa hyvin tarkasti.

Olinpa tuossa yksi aamu menossa käymään tuossa meidän läheisessä Siwassa. Vedin housut jalkaan ja lähdin kerrostalon rappuset kävelemän alas. Ulko-ovella tajusin että takapuolen kohdalla tuntui jonkunlainen patti, rupesinpa siis oikein antaumuksella kaivelemaan ja kourimaan itseäni takapuolesta housujen sisäpuolella, että löytäisin tämän ihmeellisen pallukan. Lopulta käteeni tarttui mytyssä oleva sukka, joka oli ilmeisesti edellisenä iltana housuja pois ottaessa jotenkin jäänyt sinne jumiin. Repäisin sukan korkalle ilmaan toisella kädelläni ja jäin hölmönä sitä tujottamaan. Eipä aikaakaan kun tajusin katso taakseni ihan vain huomatakseni naapurin vanhan herran kahden koiransa kanssa hymyilemässä ja odottamassa pääsyään etuovesta ulos.. Pitää kai mainita, että se mies ei ikinä hymyile, eivätkä ne koirat ole koskaan ennen olleet noin hiljaa.. Kyllä voin sanoa, että ei hirveästi ole tätä tyttöä näkynyt sen jälkeen takamusta kaivelemassa oven edessä. 🙂