Mokat.fi

Olin äitini kanssa bussissa ja minulla oli mukanani pehmolelu. Jäimme pysäkilla pois. Tajusimme että pehmoleluni oli jäänyt bussin sisään. Hakkasin bussin etuoven lasia ja äitini meni seisomaan bussin eteen. Kuljettaja aukaisi oven ja kysyi mikä hätänä. Äitini kertoi että pehmolelu oli jäänyt sisälle. Menin hakemaan enkä löytänyt sitä koska vaihdoimme paikkaa ampiaisen takia. Siinä sitten etsiskelin jonkun aikaa kunnes kysyin äitiltäni missä me istuttiin. Äitini näytti missä istuimme ja löysinkin pehmoleluni. Sitten poistuimme bussista. Bussi oli täynnä ihmisiä ja he varmaan ihmettelivätkin suuresti, että mitä he oikein joutuivat odottamaan. Olin tällöin siis 5 vuotias ja en pitänyt busseilla matkustamisesta joten sain ottaa pehmolelun mukaani.

Olin nelivuotiaana paikallisessa McDonaldsissa vanhempieni kanssa. Olimme varmaankin kuunnelleen viimeaikoina paljon Leevi and The Leavingsia, koska laulelin jo kassajonossa Rin Tin Tinia. Tilattuamme istuuduimme ruokailemaan. Laulutuuleni jatkui joten kajautin koko McDonaldsin asiakaskunnalle: ”Mieletön Melinda, hitto mikä hilloviiva ilman pikkupoksyjä ja rintsikoita!”. Monella taisi mennä ranskanperunat väärään kurkkuun…

Noin viikko sitten mentiin kavereideni kanssa kauppaan ostamaan energiajuomaa ekaa kertaa. Me mietettiin oliko se ihan viisasta ja päätettiin että kokeiltais jos se myyjä antais. Ja kun oltiin oikealla osastolla huomasin mun äitin sielä. Otin nopeesti jonkun paketin jossa oli pulloja jota en katsonut minkä. Kun olin jonossa tai siis siin ei ollu jonoa muutakun takanani niin ihmettelin miksi kaikki katsoo minua ja sitä että kassan täti kysyi että minkäs ikäsiä sitä ollaan. Sanoin että viistoist miten niin? Se ei taida ihan riittää. Sitten katsoin viimein ostoksiani niin huomasin siinä olevan kaljapaketin ja kaiken kukkuraksi huomasin äitin olevan viereisellä kassalla! Sain kolmen viikon kotiarestin ja nolon maineen kotona!

Meillä oli aamulla kotitaloutta ja oltiin tekemässä kakkuja. Olin laittamassa leivinjauhetta aineksiin. Leivinjauhettahan piti laittaa 2tl, mutta laitoin sitten vahingossa 2dl. Ja olin nii väsynyt aamulla että en tajunnut tuota. Laitoin kakun uuniin ja siellähän se kohosi niin että huhhuh. Ja kun kakku oli ”valmis” nii maistettiin sitä. Kaverit luulivat että olin laittanut ruokasoodaa, mutta sitten välähti että laitoin vahigossa paljon leivinjauhetta, ja kaikkihan siinä nauroi. Ja kaverit vieläki pilailee, et tässä meillä on mestarikokki!

Kävin aamulla pikaisesti ruokakaupassa sen erikoisemmin laittautumatta ja kassajonossa kuulin miehen äänen takaani ”Sä oot kyl ihan älyttömän hyvän näkönen”. Hymyilin itsekseni tyytyväisenä ja vastasin ”Tiedän. Kiitos vain” satuin vilkaisemaan samaan aikaan taakseni ja huomasinkin nuoren pariskunnan halailemassa takanani kassajonossa. Hetken kelasin mielessäni että mitäs hittoa he tuijottivat minua, mutta sitten tajusin ettei mies ollut puhunutkaan minulle…
Jostakin kumman syystä loppu jonotus oli piinaavaa ja tuntui ikuisuudelta.

Istuimme parin kaverin kanssa iltaa muutama vuosi sitten. Kello oli jo yli puolenyön. Musiikki soi, ja ilmeisesti naapureiden mielestä liian lujalla koska joskus yhden aikaan soi ovikello. Totesin vielä suhteelliseen kovaan ääneen kavereille ennen kuin menin avaamaan että toivottavasti ei ole poliisi mikä siellä rimputtelee. Avasin oven niin kas kummaa, poliisihan se siellä. Poliisi katseli ja kysyi että onkos täällä kovatkin juhlat menossa kun naapurista oli tullut valitus että musiikki soi liian lujaa. Sanoin että ei, että parin kaverin kanssa istutaan iltaa, otetaan vähän olutta ja kuunnellaan musiikkia, että ei sen kummempaa. Poliisisetä kurkkasi vielä sisälle ja totesi että näköjään on kaikki kunnossa, että he voivat poistua pikkuhiljaa. No, itse moka tulee vasta nyt. Olin muutamaa viikkoa aikaisemmin nauhoittanut puhelimeeni viestiääneksi tavallisen vihellyksen. Eikös joku kaveri päätä juuri siihen aikaan laittaa viestin kun seison sen poliisin edessä. Poliisi katsoo ensin hyvin hyvin hyvin pitkään päästä varpaisiin ja toteaa hyvin nopeasti että joo, me lähetäänki tästä että ei muuta kuin hyvää illan jatkoa. Poliisin partiokaveri seisoi rappusten yläpäässä ja katseli myöskin asuntooni päin, kunnes kuului tämä vihellys niin johan pää kääntyi seinään päin ja pakko kokeilla onko hiukset hyvin. Kyllä kaverit osaa!

Asun rivitalossa, jossa arvatenkin asuu myös vihaisia ja valittavia vanhuksia. Kerran eräänä kauniina kesäpäivänä kutsuin muutaman kaverin meille. Siinä takapihalla istuessamme saimme ”ihan sairaan hyvän” idean. Haimme varastosta pikkusiskoni kumisen uima-altaan. Täytimme sen kompressorilla ja siinä ohella myös muutamia uimaleluja. Täytettyämme altaan vedellä, ängimme kaikki samaan pieneen altaaseen. Olihan meitä neljä. Eipä aikaakaan kun uimalelut alkoivat lennellä jopa naapureiden puolelle ja vettä lensi ties minne. Seuraavaksi soi ovikello, ne naapurin vanhukset varmaan siellä vaan huutamassa. En avannut ovea ja samalla yksi kavereistani huuteli jotain törkeyksiä. Myöhemmin kuitenkin avasin oven ja ketäs muukaan siellä kuin poliisi sedät. Meidän häiriköinnistä oli tehty ilmoitus ja siinä sitten aikamme selviteltyä asiaa, päädyimme lopettamaan uima-allas bileemme. No.. ei siinä vielä mitään, kunnes bikinieni yläosa aukesi!

Joskus oisko ollu 5-8 luokalla kävelin kouluun kotoa ja ajanvietteeksi siinä sitten jauhoin kaikenmaailman älyttömyyksiä ääneen kävellessäni suurimmaksi osaksi englannin kielistä kiroilua tyyliin ”mot*****ckin as***le” jne. ja siinä sitten kuuntelin että takana kävelee joku, ja sehän oli naapuri joka oli jo pitkän aikaa kuunnelut siinä ”juttujani”. kun hänet huomasin niin sönkötin vain jotain ”englannin kokeesta”… ”pikkase” olin noloa poikaa 🙂

Tämä tapahtui kun olin esikoulussa tai 1lk, menin kouluun ja minulle tuli paha olo kesken päivän, olin koko ajan vessassa ja en pystynyt tekemään mitään. Luulin ettei oksennus tulisi mutta kun olin menossa taksissa kotia päin, oksennus purskahti taksiin ja kaverinikin oli vieressä. Vähän nolotti, kaikki puhuu siitä vieläkin.

Kaverini kanssa olimme joskus shoppailemassa suuremmassa ostoskeskuksessa ja näin siinä sitten sellaisen mallin jolla oli tyylikkäät vaatteet päällä. Sanoin kaverilleni, että katsoppas. Mikähän tossa paidassa on hintana. Kaverini vastasi, että katso. Otin hihasta kiinni ja tämä nukke kääntyi ympäri ja tajusin, ettei henkilö ollutkaan nukke vaan elävä ihminen joka oli selkäpäin tyylikkäissä vaatteissa ja jostain syystä vain seisoi paikoillaan minun huomaamatta minkäänlaista liikettä. Kovasti pyytelin anteeksi ja kyllä muuten nolotti.