olin rippileirillä ja meillä oli ulkoliikuntaa. edellisenä päivänä oli satanut vettä joten oli liukasta. olimme koko ryhmän kesken peliä, jossa vuorotellen heitetään ja haetaan pallo. kun oli minun vuoroni hakea pallo, liukastuin ja kaaduin pyllylleni pallon päälle ja pomppasin siitä vielä selälleni likaiselle ja märälle nurmikolle. kaikki tietenkin purskahtivat nauruun.
seuraavana iltana menimme kotalle paistamaan makkaroita. matkan varrella oli hiekkatie ja suuria lätäköitä. ensin kaaduin pyllylleni keskelle märkää hiekkatietä. nauroin hieman tekonaurua ettei minua katsottaisi täys hölmöksi. koko loppumatkalla ei tapahtunut mitään, mutta kun olin juuri menossa kotaan sisään, liukastuin ja kaaduin lätäkköön. kaikki näkivät ja alkoivat nauramaan kuin viimeistä päivää. olisin vain halunnut vajota maan alle. jouduin lähtemään takaisin talolle vaihtamaan vaatteita.
eikä siinä vielä kaikki. meillä oli aina tunti aikaa syödä lounas ennen oppituntia. kun olimme kaveriporukkani kesken syöneet, menimme ruokalan eteen pelleilemään. eräs kavereistani potkaisi minua leikkimielesesti jalkaan. yritin kostaa potkaisemalla häntä päähän. arvaatte varmaan jo miten kävi. ensin kuului kauhea tömähdys ja siinä minä sitten makasin selälläni miettien että onko minulla jokin ongelma. minulla tosin OLI ongelma. nauroimme koko loppu leirin ajan kömmähdyksilleni. ja vieläkin vaikka onhan tästä jo yli vuosi.