Mokat.fi

Olin papallani yökylässä ja näin kummallisen taulun seinällä, päätin siinä kysyä, että miksi sulla on hitlerin kuva tossa seinällä? Pappa sano että se on kyllä Mannerheim. 😀

Tää tapahtu pari vuotta sitten koulun ruokailussa; oltiin kavereiden kanssa otettu ruokaa, sit jäin muista vähän jälkeen ja koitin ettii niitä et mihin meni istuun kun se ruokala on aika iso. Katoin sit että siinä mun edessä oli mun sisko kävelemässä sinne pöytään muiden luo ja se ei huomannu et olin sen takana. No, sit menin ihan sen viereen käveleen ja sanoin aika kovaa ”PÖÖ” ja jatkoin kävelemistä pari metrii, sit huomasin et se oli aika hiljanen, katoin et miksei se sano mitään ja sitten näin: olin just sanonu pöö jollekkin vuotta vanhemmalle meiän koululaiselle joka sit katto mua vähän silleen tyyliin ÖÖÖ :DD kyl nolotti ja nolottaa vielki nähä se joka päivä ja näin 😀

Olin kamuni synttäreillä… Soittelimme aikamme kuluksi pilapuheluita. Olimme ollut juuri maauimalassa bileissä, jossa koomikko oli kertonut yhden niksin pilapuhelujen sooittoon. Meitä oli neljä ja soitimme numeroon joka tallennettiin jokaisen puhelimeen.puhelimesta vastasi nainen: Pirjo. kamuni vastasi: onkohan Vesa paikalla? Nainen vastasi: nyt taisi tulla väärä numero ja sanoi heipat ja lopetti… Tämä toistui 2 muun kamuni soiton aikana joka kerta vain äkäisemmin. Sitten oli minun vuoroni. Tyttöjä kun olimme, niin otin hyvin möreän äänensävyn käyttöön: Hei, Timo täällä, onkohan minua kyselty?. Saatoin vahingossa antaa väärän numeron… hetken hiljaisuus… Kirosanoja pukkaa ja sitten nainen vastaa kiukkuisesti: Tiesitkö että puhelun voi jäljittää?!.. häh??-lyön luurin korvaan ja nauramme hetken kunnes rupesimme miettiä, että jos nainen jäljittääkin puhelumme. Nolotti koko yön ja vielä seuraavana aamunakin kun kukaan neljästä tytöstä ei ollut saanut nukuttua ja kaikilla oli kauheat silmäpussit 😀

Olin siis pappani koiran kanssa lenkillä ja koira oli täysikokoinen irlanninsetteri, ja minä vasta 8v hyvin pienikokoinen. Koira veti minua perässään siis kuin pulkkaa. Naapurin pihaan livahti kissa juuri ennen portista tuloamme. Koira tietenkin huomasi sen ja lähti perään. Ja miten sattui?! Koira repäisi itsensä irti ja jäi hihnastaan kiinni naapurin trampoliiniin… hurrrraaa… Siinä sitten naapurille selittämään miksi pappani koira on hihnastaan kiinni heidän trampoliinissa. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin nauroivat asialle 🙂

Tuossa perjantaina heräsin, ja ihmettelin, että miten kelloni ei ole soinut. Katsoin seinäkelloani ilman silmälasejani, ja se näytti olevan 7:45 aamulla. Olen juuri murtanut nilkkani ja minulla on kipsi, joten koulukyytini saapuu joka aamu 7:50.

Panikoin ja puin nopeasti päälle. Nappasin kyynärsauvani ja konkkasin olohuoneeseen. Ihmettelin, että miten isosiskoni oli vielä kotona, hänen amis-koulupäivänsä alkaa Lahdessa, joten hän lähtee yleensä ennen kuin herään. Menin olohuoneeseen, ja kysyin, että eikö hänellä ole koulua. Hän ja äitini purskahtivat nauruun, ja äitini sanoi: ”Katsoppas sitä kelloa uudestaan!”

Katsoin kelloa, ja se näytti aikaa 6:52. Punastuin, ja menin takaisin huoneeseeni laittamaan herätyskelloni pois päältä. Sen jälkeen tajusin, että olisin kuitenkin unohtanut ottaa kotitalouden välineet mukaan, vaikken olisikaan myöhästynyt. Pakkasin reppuni loppuun.

Sitten kun koulukyytini lopulta tuli, liukastuin tilataksin askelmalla. Kaaduin taaksepäin, suoraan lätäkköön. Siinäpähän sitten kärvistelin koko lopun koulupäivää märissä housuissa.

Olin kolmosluokalla, ja mentiin Heurekaan luokkaretkelle. Tietysti piti mennä kokeilemaan sitä ylhäällä olevaa kaapelin varassa kulkevaa pyörää, mutta epäröin ja lähdin alas. Kompastuin sitten tietysti, kömpelö kun olen, omiin jalkoihini, ja kierin ne metallirappuset alas. Kaikki repesivät nauramaan, ja huomasin pian miksi; minulla oli hirveän ruma Hello Kitty – paita päällä, ja hupparini oli revennyt niin, että sen kissan pää näkyi. Hupparin sai korjattua, mutta entiset luokkatoverit nauravat tälle edelleen.

Oli keväinen torstaiaamu. Olin tapani mukaan myöhässä bussista. Vetäisin nopeasti alas kupillisen kahvia ja ruisleivän. Lähdin juoksemaan bussipysäkkiä kohti ja ehdin juuri ja juuri bussiin, joka oli täynnä ihmisiä. Istuin aivan etupenkkiin ja ilman mitään varoitusta oksensin räjähtävät kahvi-ruisleipä-yrjöt lattialle ja takilleni. No, ei muuta kun seuraavalla pysäkillä ulos bussista ja kävely kotiin.

Seuraavana päivänä hieman hävetti nähdä tutut naamat bussissa.

Olin uimahallissa mummoni kanssa noin 4-5 vuotiaana. Ennen lähtöä olimme keskustelleet erivärisistä, vammaisista, lihavista yms. ihmisistä, että niistä jutellaan sitten kotona eikä -hallissa. Nooh, me oltiin sit päästy suihkupuolelle ni eiköhän sieltä saunasta putkahda todella lihava vaikeasti liikkuva rouvashenkilö ulos ähkyen. Mummo katto mua ja veti henkeä, muttei ehtinyt sanomaan mitään. Mummo!! Tosta me sitte puhutaan varmasti kotona. Osoitin naista ylpeänä sovituista pelinnöistä kiinni pitäneenä:)

Olin äipän kans kaupassa penskana aina. Istuskelin tavalliseen tapaan siinä ostoskärryssä, kun oltiin tultu jo kassajonolle. Oli perjantai-iltapäivä, ja kauhee ryysis. Viereisen kassan jonossa meidän rinnalla seisoi nainen korinsa kanssa ilmeettömästi nokka kohti kassaa. (Naisen hiukset olivan todella rasvaiset.) Jono oli kasvanut shamppoo-hyllyille asti joita siinä aikani kuluksi ihastelin, jossain vaiheessa käännyin sitten katselemaan päästä varpaisiin juuri tätä naista ja tokaisin hetken töllättyäni: Voisit säki käydä kyllä joskus suihkussa! Kyllä äiti tykkäs.

Oltiin sitten koko perheen voimin mummon ja ukin kesämöksällä viettämässä Juhannusta, jonne serkkulikkanikin perheineen tuli. Samana vuonna kun ollaan synnytty, olin älyttömän leveä kun olin oppinut ennen serkkuani sanomaan ärrän. Veeralla oli ässä- ja ärrävika ja siihen aikaan (noin 5v) huomautin helposti asiasta kuin asiasta. Nooh, aamupalapöydässä sitten kaikki koolla kun oltiin, kauhottiin Veeran kanssa vastapäin muroja naamariin. Hetken päästä tokasin oikein kuuluvalla äänellä korostaen ässää ja ärrää : Veera ! Sanoppas perässä, Kelloks rais krispiis. Rapisevan hyviä riisimuroja ! Meni porukalla aamukahvit siinä väärään kurkkuun, eikä vastausta tullut.