Mokat.fi

Olin kävelemässä kotiin ja puhuin ystäväni kanssa puhelimessa. Yhtäkkiä puhelu kuitenkin katkesi ilman syytä ja laskin luurin korvaltani. Tuijotin ruutua ja mietin katkeamisen syytä katsomatta eteeni ja törmäsin johonkin pehmeään edestä päin. Menetin tasapainoni ja kaaduin eteenpäin kaataen samalla toisen ihmisen. No mitä siitä seurasi? No minä kaaduin sitte tuon toisen päälle. Tuijotimme pojan kanssa toisiamme hetken ällistyneinä, ennen kun tajusimme tilanteen. Nousin ylös ja hoin koko ajan ”sori”. En viitsinyt jäädä tilanteen keskelle, joten lähdin kävelemään pois päin ja toivomaan ettei tuo tule perässäni. Hävettää vieläkin nähdä tuota poikaa

Oltiin perheen kanssa vierailemassa tädin perheen luona ja veljeni kertoi siinä juttua kuinka pannumyssyt aiheuttavat suhteellisen paljon sairaala vierailuja vuosittain.

17-vuotias serkkumme juttua kuunnellessaan huudahti: ”Ei se mikään pannumyssy ole! Se on pyttipannu!” Hän saa edelleen kuulla lausahduksestaan.

Olin tässä yks ilta lenkittämässä koiraani läheisessä metikössä. No siellä alkoi tottakai satamaan kaatamalla vettä ja mulla oli ei-vedenkestävää ripsaria ja tottakai mulla oli sellaset valuneet mustat raidat poskilla. Laulelin siellä sitten Robinin puuttuvaa palasta ja päätin hypätä takaisin tielle ja tottakai hyppään sen näkosenä siihen tielle laulaen ”mun sy sy sydämestä puuttuu palanen ja uu uu sä voisit täyttää sen” ja siinä osoitan kädellä eteenpäin, suoraan mun ikäistä poikaa kohti… se vähän kattoi mua kun hullua….ja kun mun koira oli vielä irti siellä metikössä ja sen nimi on Muru niin heti kun poika on mennyt ohi alan huutaa ”Muruuu, tule tänne!!” Tottakai poika kääntyi ja tuijotti mua pitkään ja tietenkään koira ei sieltä metsästä ilmestynyt… päätin sitten hypätä takaisin sinne metsään….

Eräänä aamuna olin menossa kauppaan ostin pienen limun laitoin sen taskuun ja jatkoin matkaa normaalisti. Sitten menin jonkun n.30hengen porukan ohi ja kaikki alkoivat nauraa ihmettelin että kelle he nauroivat… Housuni oli pudonnut

kerran mulla tuli iso pieru ku koko luokka oli hiljane ku tehtii koetta ! 🙁 olin sillon nolona koko loppu päivän 😛

Kerran huoltoaseman pihassa rupesin haukottelemaan ja nostin käteni suoraan ylös. Ja tietysti paidan helmakin siinä nousee. Katoin huoltoasemaan sisälle että porukka nauraa mulle siellä. Sitten huomasin, että housut roikku vähä liian alhaalla ja alapään karvat paistoivat oikee kunnolla sieltä. 😀

Olin noin 5-6.v, kun olin äitini kanssa Sokoksella. Äiti jäi katselemaan meikkejä, kun minä katselin yläkerrassa olleita karkkeja. Viereeni käveli mummeli, jolla oli samanvärien takki kuin äidillä. Tietysti minä käännyin halaamaan mummoa ja hihkaisin ”äiti”. Kaiken kukkuraksi mummo otti minua kädestä, ja lähdimme yhdessä kohti alakerran liukuportaita. Äiti onneksi huomasi meidät, ja pysäytti meidät. Mummokin havahtui, ja huomasi minut. Kyllä nauratti loppupäivän…

Tämä taas tapahtui ihan pari päivää sitten:

Oli ATK-tunti ja teimme erilaisia soitinesitelmiä. Minulla oli saksofoni. Käytin Google Kääntäjää apuna, ja pelleilin sillä hiukan. Kirjoitin: Love will always find a way. Sitten tietysti minä kuuntelin sen. Koneessa oli äänet täysillä ja olin vielä openpöydän ihan takana! Kaikki vähän katto mua. Kyllä nauratti, ja nolotti.

Olin lähdössä koulusta ja kaikki pyörät olivat hirveässä kasassa ja kun kaverini otti oman pyöränsä siitä niin kaikki muut pyörät lähtivät kaatumaan minun päälle.. Vedin vaovasti pyörääni siitä, mutta pyörät lähti kaatumaan maahan.. Päätin ottaa alinta pyöräa tarakasta kiinni ja laskea sen varovasti maahan, ettei se rymähdä täysillä. Minua tuijotettiin ja nyt se näytti siltä, että kaadoin tahallaan pyörät. Olin ihan nolona ja yritin lähteä nopeasti paikalta.. Kun´käännyin ja olin lähteäkseni, kompastuin tottakai sitten vielä omaan pyörääni, lopputuloksena kontalleen maassa oman pyöräni päällä. Olin siinä vaiheessa jo ihan nolona ja lähdin äkkiä polkemaan kotiin ja meinasin törmätä johonkin poikaan.. Kaiken tämän tapahtuneen aikana katsomossa oli muunmuassa ihastukseni, eikä tilannetta auta yhtään, että olen uusi koulussa ja luokassamme. Ensivaikutelma on tärkein, vai miten se meni.

Olin varmaan joku 4-6 vuotias kun olimme siskoni ja isäni kanssa ruokakaupassa. Näin isäni ja menin takaapäin halaamaan häntä. Kun halasin häntä tiukasti näin sivusilmällä kun isäni ja siskoni nauraa muutamien metrien päässä. Kauhistuin ja juoksin äkkiä heidän luokse.

Olin yksissä hautajaisissa ja olin saanut kuvaajan hommat. Otin siinä kuvia kun ”isäni” tuli takaani ja peitti kameran linssin. Olin vielä pieni ja aika herkkä, mutta väsynyt isäni jatkuvaan kiusoitteluun joten karjaisin ”irti!”. Mutta eipäs ollutkaan isäni.. Vaan isosetäni ja hän vain naurahti kun minulla meinasi päästä itku. Nyt voin jo nauraa asialle. 🙂