Olin kerran yhdessä vaateliikkeessä mun kummin kanssa. Olin sillon jtn 7v. olin menossa sovittamaan yhtä vaatetta, katoin et tossa on tyhjä koppi, ja kiskasin verhon auki. Noo, siellä tietenkin oli joku tyyppi alusvaatteisillaan. Mä nolona suljin verhon äkkiä, ja juoksin tyhjään pukukoppiin. Olin siellä niin pitkään että ne tyypit lähti. Vähän mun kummi ihmetteli, et mikä mulla kesti, en oo enää sen jälkeen uskaltanu mennä kiinniolevien verhojen taakse kurkkimaan, ja välttelen viimeiseen asti ylipäätään pukukoppeihin menemistä.
Toinen moka mulle sattui viimetalvena. Oltiin menossa kahden parhaan kaverin kanssa kylälle, suoraan toisen kaverin luota. Me juteltiin kovaan ääneen yhdestä pojasta, ja kuinka ärsyttävä se on. Olin siihen aikaan kylläkin ihastunut siihen, niinkuin molemmat kaverini myöskin. Juttelimme myös siitä. Pian tajusin että olemme tämän pojan kotikulmilla, mutta en sanonut siitä kenellekään, ja jatkoimme kovaäänistä keskustelua pojasta, ja siitä, että se on aika söpö. Käännyin taakse, ja säikähdin melkein kuoliaaksi. Tämä kyseinen poika käveli ehkä kahden metrin päässä meistä. Kysyimme siltä, että kuinka pitkään hän oli kuullut juttujamme. Hän oli tietenkin kuulut koko matkan jutut, arvatkaapa saimmeko kuulla siitä koulussa? Nykyisin tämä kyseinen poika vain ällöttää minua, mutta saimme kuulla tästä viellä moooooooonta viikkoa. Sen jälkeen emme ole puhuneet kenestäkään pojasta, ilman että tiedämme ettei hän varmasti oli takanamme 😀