Soitin pianokonsertissa 2 biisiä, ja ekan biisin aikana mulle tuli hirvee paniikki ja mä unohin miten ne nuotit menee(ei saatu ottaa lavalle nuotteja). Hyvähän se sitten siinä vaa mutista kun kaikki kattoo ja sit pianoope rupee laulaa sitä mun kappaletta ja kun lopetin soittamisen, ja sit sain sen kappaleen loppuun, kun olin ollut hiljaa 10 sekunttia… Toisessa kappaleessa soitin vahingossa ihan väärin kertauskohtia ja hiljennyksiä… Erittäin noloa…. Ikää 15…
Olin noin 4-vuotias ja oltiin äitin kanssa kaupassa. Menin kassalle suklaamunan kanssa ja näin naisen, jolla oli hyvin samanlainen laukku sekä saman väriset vaatteet, kuin äidilläni. Otin laukusta kiinni ja ravistelin ”äiti”, eikä hän huomannut. Sanoin uudelleen ”äiti hei äiti!” ja nainen kääntyy katsomaan alas. Hän sanoi ”öö??” ja minä vastasin ”öö moi ja sori”.
Hämmentyneenä juoksin paikalta pois ja löysin oikean ihmisen. (: En oo vieläkää sanonu äidille ja olinhan hyvin pieni tyttö ja en tajunnut katsoa väärän ihmisen kasvoja. Vieläki nolottaa 😀
Töissä oli ollut todella kiireinen ja kurja päivä, syömässäkään en ollut ehtinyt käydä. Työpäivä päätyi ja ajattelin jääkaapissa odottavaa herkullista edellisen päivän lihapataa. Latasin annoksen lautaselle ja safka mikroon. Yritin käynnistää mikroa, mitään ei tapahtunut. Tämäkin vielä, pitikö juuri tänään tämänkin hajota. En ole luovuttaja. Hyppäsin autoon, ajoin kaupunkiin lähimpään liikkeeseen josta mikroja löytyy. Etsin myyjän ja sanoin, myy mikro. Kaupat tuli.
Mikro autoon ja kotia kohti. Parkkipaikalla pukersin takapenkiltä laatikkoa pois autosta ja lähdin kantamaan pakettia sisälle. Vastaan käveli naapurin herra ja hän tiedusteli onko meilläkin ollut sähköt poikki! Ilmoitin ettei meillä ole ollut ongelmia sähköjen kanssa. Arvatkaapa vituttiko olla kahden mikron onnellinen omistaja.