Voi apua – Moka #627
Minä ja paras ystäväni olimme kahdeksannella luokalla ja kuuntelimme molemmat raskasta musiikkia + kävimme keikoilla (kuunnellaan vieläkin ja käydään edelleen keikoilla). Itse olin kuunnellut heviä jo 9 vuotiaasta, mutta kaveriini kyseinen musiikkimaku oli iskenyt vasta kyseisenä kesänä (2010). Sattumalta huomasimme sitten, että meidänkin koulussa on jätkiä jotka ovat metalheadeja ja todella ”khuul”. Yritimme ystävävystyä kahden jätkän kanssa, mutta ei oikein onnistunut. Nää kaks sankaria piti meitä pilkkanaan ja vittuilivat autuaasti jokaisesta asiasta ym. Noh meillä oli sellainen kirjis, johon kirjoitimme kaikki päivän tapahtumat ja etenkin näistä tyypeistä että ”omg, näitkö miten se katto meit välkällä???!!” tmv. Kerran tämä kyseinen kirjis jäi erääseen luokkaan, josta toinen tyypeistä löysi tämän ja samaisena iltana kaverini facebookin chatti raiskattiin viestein ”HIENO PÄIVÄKIRJA, Mitä vittua fantasioitte et meette meidän kanssa syömään”. Olimme molemmat noloina ja päätimme unohtaa nämä jätkät. Nykyään, kolme vuotta myöhemmin tulemme ihan hyvin toimeen. Etenkin kännissä juttua riittää aamukolmeen. Me ollaan nyt 17 ja ne 18. Voin sanoa, että silloin nolotti.